Unkarista vuorien yli Turkkiin 10.11.2016
Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertti 10.11. oli niinsanottu elämysmatka. Orkesterin kapellimestarina vuosina 2001-2008 toiminut Jan Söderblom johti Bartokin, Vuoren ja Saygunin sävellyksistä rakennetun ohjelman. Energinen, vapautunut jopa riehakas Söderblom oli parhaimmillaan Bartokin romanialaisissa kansantansseissa, jossa kletzmer-tyyli käärmeenlumoojamaisine klarinetteineen ja piccoloineen siirsi kuulijat Unkarin maaseudun väirkkäisiin maisemiin.
Harri Vuoren kitarakonsertto syntyi säveltäjän kertoman mukaan kirjailija H.P. Lovecraftin tarinan inspiroimana. Tyyneen mereen uponnut kaupunki, tuhatkasvoinen kuu ja tuntematon auringonlaskunmaa Kadath, olivat konserton maisemia. Lyhyistä osasista koostunut mosaiikkimainen sävelkudos oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, erikoisia instrumentteja ja merkiillisiä ääniä mutta suuria linjoja tai kehityskulkuja siitä en löytänyt.
Kitarasolistina soitti Napolissa syntynyt, Lappeenrannassa kasvanut ja maailmalla konsertoinut Jyrki Myllärinen. Tällä kertaa kitara teki kuitenkin tepposet. Vaikka soittimen ääntä oli vahvistettu, ei se ainakaan minun paikalleni kuulunut. Kitaran osuus jäi muiden soittimien varjoon, vaikka uskonkin että säveltäjä oli juuri sitä vaaraa koettanut välttää muun orkesterin volyymia hiljentämällä. Mestarikitaristi Myllärisen osuus meni siten konsertossa tukkoon.
Konsertin päätiti turkkilaisen Saygunin sinfonia nro 1. Saygun, vuosina 1907-1991 elänyt säveltäjä osoittautui länsimaisen ja itämaisen kulttuurin välimaastossa liikkuvaksi värikylläiseksi maalariksi. Meille tuntematon Saygun on kansainvälisellä Jean Sibelius-palkinnollakin 50-luvulla palkittu säveltäjä, jonka tuotanto on jostain syystä jäänyt unohduksiin. Aivan turhaan, sillä sinfonia oli rakenteellisesti ehjä ja tunnelmaltaan lumoava. Saygunia haluaisi kuunnella lisää.
Rauni Mali
Harri Vuoren kitarakonsertto syntyi säveltäjän kertoman mukaan kirjailija H.P. Lovecraftin tarinan inspiroimana. Tyyneen mereen uponnut kaupunki, tuhatkasvoinen kuu ja tuntematon auringonlaskunmaa Kadath, olivat konserton maisemia. Lyhyistä osasista koostunut mosaiikkimainen sävelkudos oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, erikoisia instrumentteja ja merkiillisiä ääniä mutta suuria linjoja tai kehityskulkuja siitä en löytänyt.
Kitarasolistina soitti Napolissa syntynyt, Lappeenrannassa kasvanut ja maailmalla konsertoinut Jyrki Myllärinen. Tällä kertaa kitara teki kuitenkin tepposet. Vaikka soittimen ääntä oli vahvistettu, ei se ainakaan minun paikalleni kuulunut. Kitaran osuus jäi muiden soittimien varjoon, vaikka uskonkin että säveltäjä oli juuri sitä vaaraa koettanut välttää muun orkesterin volyymia hiljentämällä. Mestarikitaristi Myllärisen osuus meni siten konsertossa tukkoon.
Konsertin päätiti turkkilaisen Saygunin sinfonia nro 1. Saygun, vuosina 1907-1991 elänyt säveltäjä osoittautui länsimaisen ja itämaisen kulttuurin välimaastossa liikkuvaksi värikylläiseksi maalariksi. Meille tuntematon Saygun on kansainvälisellä Jean Sibelius-palkinnollakin 50-luvulla palkittu säveltäjä, jonka tuotanto on jostain syystä jäänyt unohduksiin. Aivan turhaan, sillä sinfonia oli rakenteellisesti ehjä ja tunnelmaltaan lumoava. Saygunia haluaisi kuunnella lisää.
Rauni Mali
Kommentit
Lähetä kommentti