Rauni Mali: Norjalaisen Gimsen raikas tulkinta Haydnin sellokonsertosta
Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertissa 17.11.2016 itävaltalaisen Joseph Haydnin sellokonsertto D-duuri nousi kaikessa tuttuudessaan hyvän solistin ansiosta sittenkin illan kohokohdaksi ohi romanialaisen George Enescun ja englantilaisen Michael Tippettin sävellysten.
Enescun kamarisinfonian 12 soittimen joukosta erottuivat erityisesti englannintorvi, fagotti ja trumpetti jazzsävyineen. Puhaltimien ja jousisoittimien vuoropuheluun liittyi myös piano ja oli mukava kuulla Lappeenrannan laulukilpailujen suosikkisäestäjän pianisti Kristian Attilan osuutta Enescun esityksen onnistumisessa.
Tippettin divertimento alkoi renessanssiajan tanssimusiikkia muistuttavalla osalla iloisesti ja irtonaisesti, joka vaihtui nopeasti jousien surulliseksi valitukseksi. Konserttimestari Linnea Hurttia tulkitsi viulullaan andante-osan kaipauksen ja menetyksen tunteet. Finaali rakentui jousien iloittelulle, jonka ylle puhaltimet rakensivat oman linnunlaulumaisemansa. Erikoisen värikylläistä sävellystä kuunnellessa tuli mieleen, että Tippett ei keveydessään varmaankaan ole helppoa soitettavaa.
Oyvind Gimsen käsissä liian varhain kuolleen sellistilegendan Jacqueline du Prén sello soi sävykkäästi. Gimseltä ei vauhdikasta temperamenttia puuttunut, hänen soittonsa oli läsnäolevaa ja tuoretta, kaiken kaikkiaan ilahduttavaa katsottavaa ja kuunneltavaa! 1700-luvun peruukkipään Haydnin sellokonsertto pitikin illan ohjelmassa röyhkeästi pintansa parisataa vuotta myöhempien sävellysten rinnalla!
Konsertin ylimääräisenä Gimse soitti kapellimestari Lukociuksen pianosäestyksellä surumielisen kauniin norjalaisen kansansävelmän, joka päätti konsertin hyvään mieleen.
Enescun kamarisinfonian 12 soittimen joukosta erottuivat erityisesti englannintorvi, fagotti ja trumpetti jazzsävyineen. Puhaltimien ja jousisoittimien vuoropuheluun liittyi myös piano ja oli mukava kuulla Lappeenrannan laulukilpailujen suosikkisäestäjän pianisti Kristian Attilan osuutta Enescun esityksen onnistumisessa.
Tippettin divertimento alkoi renessanssiajan tanssimusiikkia muistuttavalla osalla iloisesti ja irtonaisesti, joka vaihtui nopeasti jousien surulliseksi valitukseksi. Konserttimestari Linnea Hurttia tulkitsi viulullaan andante-osan kaipauksen ja menetyksen tunteet. Finaali rakentui jousien iloittelulle, jonka ylle puhaltimet rakensivat oman linnunlaulumaisemansa. Erikoisen värikylläistä sävellystä kuunnellessa tuli mieleen, että Tippett ei keveydessään varmaankaan ole helppoa soitettavaa.
Oyvind Gimsen käsissä liian varhain kuolleen sellistilegendan Jacqueline du Prén sello soi sävykkäästi. Gimseltä ei vauhdikasta temperamenttia puuttunut, hänen soittonsa oli läsnäolevaa ja tuoretta, kaiken kaikkiaan ilahduttavaa katsottavaa ja kuunneltavaa! 1700-luvun peruukkipään Haydnin sellokonsertto pitikin illan ohjelmassa röyhkeästi pintansa parisataa vuotta myöhempien sävellysten rinnalla!
Konsertin ylimääräisenä Gimse soitti kapellimestari Lukociuksen pianosäestyksellä surumielisen kauniin norjalaisen kansansävelmän, joka päätti konsertin hyvään mieleen.
Gimsen soittama ylimääräinen oli "Veslemøys sang", norjalaisen säveltäjän, kapellimestarin ja viulistin Johan Halvorsenin (1864-1935) haikean kaunis teos.
VastaaPoista