Rauni Mali: Jorma Panula Lappeenrannassa
"Olen pelimannimies" sanoi vaatimaton Jorma Panula, kun hänet nimitettiin akateemikoksi vuonna 2006. Lappeenrannan konsertissa 8.12. Panula aloitti Rautavaaran Pelimannit musiiikilla, ennenkuin yleisö edes oli lopettanut maestron sisääntuloaplodit. Sähäkkyys on tallella 86-vuotiaassa Panulassa ainakin kapellimestarikorokkeella eivätkä otteet ole vähääkään hidastuneet tai loiventuneet. Pelimannit on kuin sävelletty tälle Kauhajoella syntyneelle pohjalaisuuden ikonille.
Richard Straussin käyrätorvikonsertto kasvoi Panulan ohjauksessa illan päänumeroksi. Kaupunginorkesterin Aleksi Mäkimattilan varmaotteinen tulkinta toi esiin Straussin monimuotoisen ja värikkään tyylin, jossa jo allegro osassa tunnelmat vaihtelevat sotaisuudesta surumielisyyteen. Mollisävyissä Mäkimattila tavoitti käyrätorven runollisuuden ja osoitti tunnelmien vaihtuessa soittimen rikkaat mahdollisuudet tunteisiin vetoavaan melodisuuteen.
Uuno Klamin Merikuvissa ihastuin ensimmäisen osan Sumuisen aamun lumoavaan tunnelmaan. Laivojen sumusireenien äänet yhdessä konserttisalin seinälle heijastettujen suurten taiteilijoiden merikuvien kanssa ottivat kuulijat mukaan samoihin maisemiin. Kapteeni Scrapuchinat-osassa fagotin kaunis soolo toi mieleen väistämättä Ravelin Boleron, se oli muistuma, joka jatkui sitten läpi koko sävellyksen loppuosan. Ravel-leiman lisäksi Klami osoitti suomalaisuudelle harvinaista eurooppalaista tyylitajua, josta osoituksena oli sävellyksen viimeinen osa 3 boforia. Loppu sujui siis sanatarkasti hyväntuulisessa myötätuulessa.
Suomalaisen musiikin päivän konsertti jätti lappeenrantalaisille tärkeän muistikuvan eräästä suomalaisen musiikin legendasta, kapellimestarista joka pönötystä karttavalla esiintymisellään saa jollain ihmeen tavalla kaiken tuntumaan merkitykselliseltä.
Richard Straussin käyrätorvikonsertto kasvoi Panulan ohjauksessa illan päänumeroksi. Kaupunginorkesterin Aleksi Mäkimattilan varmaotteinen tulkinta toi esiin Straussin monimuotoisen ja värikkään tyylin, jossa jo allegro osassa tunnelmat vaihtelevat sotaisuudesta surumielisyyteen. Mollisävyissä Mäkimattila tavoitti käyrätorven runollisuuden ja osoitti tunnelmien vaihtuessa soittimen rikkaat mahdollisuudet tunteisiin vetoavaan melodisuuteen.
Uuno Klamin Merikuvissa ihastuin ensimmäisen osan Sumuisen aamun lumoavaan tunnelmaan. Laivojen sumusireenien äänet yhdessä konserttisalin seinälle heijastettujen suurten taiteilijoiden merikuvien kanssa ottivat kuulijat mukaan samoihin maisemiin. Kapteeni Scrapuchinat-osassa fagotin kaunis soolo toi mieleen väistämättä Ravelin Boleron, se oli muistuma, joka jatkui sitten läpi koko sävellyksen loppuosan. Ravel-leiman lisäksi Klami osoitti suomalaisuudelle harvinaista eurooppalaista tyylitajua, josta osoituksena oli sävellyksen viimeinen osa 3 boforia. Loppu sujui siis sanatarkasti hyväntuulisessa myötätuulessa.
Suomalaisen musiikin päivän konsertti jätti lappeenrantalaisille tärkeän muistikuvan eräästä suomalaisen musiikin legendasta, kapellimestarista joka pönötystä karttavalla esiintymisellään saa jollain ihmeen tavalla kaiken tuntumaan merkitykselliseltä.
Kommentit
Lähetä kommentti