Viulisti Tami Pohjola Saimaa Sinfoniettan solistina

Saimaa Sinfoniettan konsertti Lappeenrannassa 4.10. oli ehjä kokonaisuus, joka rakentui kahden 1800-luvun säveltäjän Mendelssohnin ja Bruchin varaan.

Felix Mendelssohnin Hebridit oli Saimaa Sinfoniettan soittamana kiihkeä jopa sotaisa kahdentoista puhaltajan ja viulujen maisema. Säveltäjän alkuperäinen innoitus mustan basaltin kaivoksesta sai musiikissa sävyjä vulkaanisen kivilajin ja laavan olemuksesta, joihin säveltäjä oli tutustunut vieraillessaan basalttikaivoksessa. Samaa tuliperäisyyttä oli Mendelssohnin Hebridien kiihkossa, joka vasta sävellyksen lopussa vaimeni yksinäisen huilun (Tiina Heinonen) kaihoisaan hyvästijättöön. Orkesteri soitti kuin sydämensä kyllyydestä.

Max Bruchin viulukonserton tulkitsijana oli 22-vuotias Tami Pohjola. Tällä hetkellä hän opiskelee Munchenin musiikki- ja teatterikorkeakoulussa Mi-kyung Leen luokalla. Hän soitti konserton hehkuvan romanttisesti Kulttuurirahaston Guadagnini-viululla. Ennen konserttia Tami Pohjola kertoi että Bruchin viulukonsertto on hänelle mieluinen, vasta vuoden vanha tuttavuus. Heti ensimmäisistä sooloista kuului mistä puusta soittaja on veistetty, sillä konsertto alkaa viulun (ja teemojen) monipuolisella esittelyllä. Vaikka soittaja on hoikka ja hento, on hänellä jousikädessä miesmäistä voimaa tuottamassa romanttisen ajan hehkua. Orkesteri antoi solistille äänitilaa silloin kun sitä tarvittiin, eikä kuitenkaan vaimentanut liikaa omaa osuuttaan. Adagio-osan teema antoi kuulijalle mahdollisuuden nauttia Tami Pohjolan sävyrepertuaarista, sävelpuhtaudesta ja tulkintakyvystä. Finaalin loppukiihdytyksessä Pohjola soitti vankasti ja virtuoosisuutta liioittelematta suuren musiikin viesti edellä.

Mendelssohnin Skottilainen sinfonia istui ohjelmistossa kuin kruununa romanttisen musiikin konsertille. Kiitokset erityisesti alttoviuluille, klarineteille, kontrabassoille ja finaalin mehevälle loppuhurmokselle. Ja tietysti Felixille.

Rauni Mali