Huilisti Niamh McKenna solistina Lappeenrannassa
huilukonserton. Tehtävä ei ollut solistille helppo, sillä huilu oli lähes koko ajan äänessä ja solistisessa
merkityksessä hengästyttävien juoksutusten kanssa. Paljasjalkaisen pariisilaisen Jacques Ibertin huilukonsertto on hienostuneesti orkestroitu impressionistinen ja romanttinen sävellys. Kepeä ja värikäs ja teknisesti taatusti vaativa. Ja kaiken tämän Niamh McKenna tulkitsi kuin leikiten päättyen allegro osan majesteetilliseen vauhtiin.
Ylimääräisenä herkkupalana McKenna esitti suomalaista huilumusiikkia, Sibeliuksen Belsazarin pidot, joka oli historiallisesta tai raamatullisesta kytkennästään huolimatta niin suomalaista niin sibeliaanista. Ja toden totta Sibelius oli erityisen inspiroitunut itämaisesta musiikista ja sai sävellyksessään aikaan kiehtovia melodioita.
Konsertin ohjelma päättyi Eino-Juhani Rautavaaran Autumn Gardens - Syksyn puutarhat sävellykseen. Ja jos Sibelius oli sibeliaanista niin kyllä Rautavaarakin oli niin rautavaaraa. Teos ei ollut luontokuvausta vaan runoutta, jossa jouset olivat tärkeät, kiitos mm. alttoviulusektio, ja puhaltimista erityisesti fagotit ja käyrätorvi. Puutarhan runollinen ensiosa vaihtuu rauhalliseen hitaaseen osaan. Finaali alkaa kepeällä syksyn aavistuksella, mutta muuttuu vähitellen juhlalliseksi tanssiksi kesän kuolevalle kukoistukselle.
Rauni Mali
Kommentit
Lähetä kommentti