Muistoja Firenzestä

Rauni Mali Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertissa torstaina 20.9. Lappeenranta-salissa.
Leaderinä Tuomas Lehto, sello.

György Ligetin sävellys Ramification - Haarautumia oli tosi outo sävellys kahdelletoista jousisoittimelle. Alku oli hyttysparven ininää, joka muuntui vähitellen lintujen lentoääniksi. Ne vuorostaan laajenivat uusiksi muodostelmiksi jostain ihmeellisestä maailmasta, joka ei ollut konemaailmaa vaan elollista elämää. 1968 sävelletty teos oli sen verran lyhyt, etten oikein päässyt hahmottamaan säveltäjän rakentamaa kokonaisuutta, sen sijaan saatoin nautiskella Kalle-Pekka Koposen sellonsoitosta ja hauskasta basson ja ykkösviulun keskustelusta. 

Mielenkiintoinen oli Aarre Merikannon konserttikappale sellolle ja kamariorkesterille. Se alkoi ”harpuin, huiluin, klarinetein”, ja jatkui Tuomas Lehdon ja Eeva-Maria Pykäläisen sellojen vuoropuhelulla. 1926 sävelletty modernistinen teos soi kauniisti huilun ja klarinetin melodisessa yhteissoitossa, muun orkesterin vaimentuessa taustalle. En ole tätä kappaletta aikaisemmin kuullut, mutta kuulisin mielelläni uudelleen.

Tshaikovskin Muistoja Firenzestä on sensijaan tuttu niin orkesterille kuin minullekin. Koko neljäntoista jousisoittimen ensemble soitti innoittuneesti ja teki siten kunniaa Firenzen historialle ja kauneudelle. Ensimmäinen osa oli hengästyttävän vauhdikas ja vapautunut.  Adagio osassa kiinnitin huomiota muunmuassa Eeva-Maria Pykäläisen kaunisääniseen selloon, Terhi Lehtiniemen täynnä tunnetta soivaan alttoviuluun ja Tuomas Lehdon täyteläisiin sellosooloihin. Finaalin kansantanssiteema oli mehevää ilonpitoa ja koko sävellyksen loppu silkkaa ilotulitusta.