Rauni Mali: Saimaa Sinfonietta 22.9.2017. Uljas Pulkkiksen kantaesitys.

Syksyisen illan konserttikokemus Lappeen Marian kirkossa tuotti voimakkaan mielihyvän. Saimaa Sinfoniettan täyteläinen soitto, Pulkkiksen kantaesitys ja Beethovenin rehevästi toteutettu toinen sinfonia olivat muotisanaa käyttääkseni voimaannuttavia kokemuksia. 

Pulkkiksen sävellys oli rakennettu sopraanon ja sellon vahvaan solistiyhteistyöhön ja orkesterin muhkea sointi toimi luontokuvan tulkkina. Laulusolisti Kaisa Ranta on yksi ”meidän omista laulajista” eli laulukilpailun voittaja Lappeenrannan valtakunnallisessa laulukilpailussa vuodelta 2006. Senjälkeen Kaisa Ranta on tehnyt hienon uran mm. oopperan parissa, mikä on tuonut laulajalle rautaista varmuutta. Tuulen, tulen, kiven ja veden kalevalaisen maailman Ranta loihti  laulullaan ja mysteerinomaisilla sanattomilla äännähdyksillä ja kirkaisuilla. 

Millainen sitten Pulkkiksen uusi sävellys oli kokonaisuutena? ”Luonnontiede” purki kalevalaista alkuvoimaa, hurjuutta ja salaperäisyyttä, jota romanttiset teemat kevensivät kuin myrskyn jälkeen. Pulkkis oli antanut ison roolin ei pelkästään sopraanolle vaan myös sellolle. Pidin Tuomas Lehdon soiton tummista sävyistä ja siitä, ettei kumpikaan - sopraano tai sello - ollut toiselle alisteinen. Kaisa Ranta eläytyi kertojan rooliinsa täydellisesti.

Beethovenin toinen sinfonia oli elämys kirkkosalin akustiikassa. Lukocius johti sinfonian miehekkään rajusti, jopa niin että tuli mieleen olisiko herkkydessä jotain menetetty. Lopputulema oli kuitenkin vaikuttava.