Rauni Mali: Jorma Panulan mestariluokka

Jorma Panulan kapellimestarikurssi Lappeenrannan kaupunginorkesterin kanssa päättyi torstaina 14.9. Lappeenranta-salin konserttiin. Haastattelussa konserttia ennen Panula kertoili yleisölle värikkäällä pohjalaismurteellaan niistä asioista, joita kapellimestariksi ryhtyvien on opeteltava. Yksi asia oli ainakin opittu: kapellimestari ei saa hyppiä ja pomppia. Täytyy olla jämpti ilmaisu.  

 

Ensimmäisenä tuleen joutunut Roberto Gardón muisti Panulan opit tarkasti. Jalat pysyivät paikallaan korokkeella ja kädet näyttivät selkeästi ilman tahtipuikkoakin. Gardón johti Schubertin sinfonian nro 5 alkuosan ulkoa, mikä toi lyöntiin varmuutta. Hitaan osan kohdalla intensiteetti ja ote orkesteriin vähän löystyi.

Sinfonian kolmannen ja neljännen osan johti Tarmo Peltokoski. Lapsenkasvoinen kapuoppilas johti sinfonian menuetin kepeästi ja varmasti ja näytti vasta allegro vivace osassa tulisen luonteensa luotsatessaan orkesterin vahvaan finaaliin.

Maria Itkosen tehtävä oli erittäin vaativa Aulis Sallisen Peltoniemen Hintrikin surumarssi, jossa orkesterillakin oli täysi tekeminen nopeiden rytmivaihdosten ja sävelkorkeuden liukumien kanssa. Itkonen suoriutui vaikeasta tehtävästä erinomaisesti.

Ross Jamie Collins sai johtaakseen Sibeliuksen Pelléas ja Mélisanden komean alkuosan Linnan portilla. Hitaassa osassa Meren rannalla Collinsilla oli tilaisuutensa esitellä herkkää tunneskaalaa. Orkesteri ja englannintorvi loihtivatkin ilmoille haikean kauniit melodiat. 

Pelléas ja Mélisande oli kaiken kaikkiaan erinomainen valinta kapellimestariharjoittelijoille. 

Lauri Haapanen sai johtaa näytelmämusiikin värikään loppuosan, jossa tunnelmat vaihtelivat pastoraalisista dramaattiseen Mélisanden kuolemaan. Orkesteri oli Sibeliuksessa parhaimmillaan, mistä osa oli varmaan Haapasen ansiota. 

Konsertin päätti Jorma Panulan sovittama Hugo Alfvénin Juhannusyön valvojaiset. Ross Jamie Collins sai tilaisuuden esiintyä uudelleen ja johtaa onnistuneesti Alfvénin kansallisromanttisen ruotsalaisen rapsodian.  

Konsertti oli kokonaisuudessaan hieno tilaisuus myös yleisölle, nähdä ja kokea kuinka suurella paneutumisella ja vakavuudella nuoret kapukurssilaiset hoitivat osuutensa.