Mitä mieltä laulukilpailuista?
Mitä mieltä laulukilpailuista on Lappeenrannan kaupunginorkesterin alttoviulisti Markus Sarantola.
Tampereella 2012 järjestetyn alttoviulukilpailun finaalista jäi aivan samanlainen olo kun nyt Lappeenrannan kilpailustakin: Kärki on leveä. Se on tosi hieno asia, musiikkielämän kannalta mitä tärkein. Hyviä ja ammattimaisia osaajia (nyt myös miehiä, mikä on huojentavaa) riittää finaaliin monta ja heidän laittamisensa järjestykseen on lähes mahdotonta. Tällaisessa tilanteessa oikeusmurhia tapahtuu väistämättä ja moni olisi jakanut palkinnot aivan perustellusti toisella tapaa.
Meidän kannattaa kuitenkin vaan luottaa ammattitaitoiseen tuomaristoon, kun emme itse voi kaikkea ymmärtää. Suomalaiset ovat niin ihastuneet jättibassoihinsa (jotka laulavat aina niitä samaa paria aariaa), että manttelinperijöitä toivotaan löydettävän ehkä vähän turhan riittämättömin kriteerein.
Itse pidin kovasti tenori Jere Martikaisen äänestä ja potentiaalista. Useimmiten
sävyt osuivat kohdalleen. Miksiköhän Anna Immosta ei palkittu sen kummemmin? Toivottavasti persoonalliset teosvalinnat eivät olleet syynä. Niistä tulisi mielestäni antaa plussaa.
Orkesterisoittajan ei kannata liikaa alkaa kommentoida kilpailijoiden
suorituksia. Kaikkea ei pysty kuuntelemaan saati arvioimaan, jos
hiemankaan huolellisemmin yrittää keskittyä stemmaansa ja orkesterin
yhteissoittoon. Tietty taso soolosta jää usein kokonaan kuulemattasilloin kun itse soittaa. Mutta lavalla oli mukavaa ja periodi sujui kitkattomasti
Markus Sarantola
Tampereella 2012 järjestetyn alttoviulukilpailun finaalista jäi aivan samanlainen olo kun nyt Lappeenrannan kilpailustakin: Kärki on leveä. Se on tosi hieno asia, musiikkielämän kannalta mitä tärkein. Hyviä ja ammattimaisia osaajia (nyt myös miehiä, mikä on huojentavaa) riittää finaaliin monta ja heidän laittamisensa järjestykseen on lähes mahdotonta. Tällaisessa tilanteessa oikeusmurhia tapahtuu väistämättä ja moni olisi jakanut palkinnot aivan perustellusti toisella tapaa.
Meidän kannattaa kuitenkin vaan luottaa ammattitaitoiseen tuomaristoon, kun emme itse voi kaikkea ymmärtää. Suomalaiset ovat niin ihastuneet jättibassoihinsa (jotka laulavat aina niitä samaa paria aariaa), että manttelinperijöitä toivotaan löydettävän ehkä vähän turhan riittämättömin kriteerein.
Itse pidin kovasti tenori Jere Martikaisen äänestä ja potentiaalista. Useimmiten
sävyt osuivat kohdalleen. Miksiköhän Anna Immosta ei palkittu sen kummemmin? Toivottavasti persoonalliset teosvalinnat eivät olleet syynä. Niistä tulisi mielestäni antaa plussaa.
Orkesterisoittajan ei kannata liikaa alkaa kommentoida kilpailijoiden
suorituksia. Kaikkea ei pysty kuuntelemaan saati arvioimaan, jos
hiemankaan huolellisemmin yrittää keskittyä stemmaansa ja orkesterin
yhteissoittoon. Tietty taso soolosta jää usein kokonaan kuulemattasilloin kun itse soittaa. Mutta lavalla oli mukavaa ja periodi sujui kitkattomasti
Markus Sarantola
Kommentit
Lähetä kommentti