Lappeenrannan laulukilpailut: tuomaristo on puhunut

Neljänkymmenen vuoden ikäinen tapahtuma Lappeenrannassa todisti että hyvät laulajat eivät lopu Suomesta. Taso oli tasaisen korkea, eikä tuomaristolla ollut taatusti helppoa asettaa laulajia järjestykseen. Minulla tavallisella musiikinkuuntelijalla oli sensijaan sekä helppoa että hauskaa, voittajiksi oli runsaasti valinnanvaraa.

Olin tuomaristoon tyytyväinen, kun se valitsi miehistä Aarne Pelkosen, jonka kaksikymmenminuuttinen välieräohjelma oli niin täynnä latausta ja taitoa, että ryhdyin heti lyömään vetoa Pelkosen puolesta. Finaalin aarioissakin Pelkonen onnistui, vaikka ei saanut niihin ihan samaa hypnoottista loistoa kuin alku- ja välieriin. Pelkosella oli vahvat kilpailijat voitettavanaan, bassot Turunen ja Plathan sekä velmuileva tenori Martikainen.

Naisten voittajaksi valittu Eeva Hartemaa puolestaan paransi mielestäni asemiaan finaalissa. Varsinkin kidutetun Liun aaria Puccinin oopperasta Turandot sai kyyneleet kihoamaan silmiin. Eipä silti: muutkin sopraanot onnistuivat kukin omilla vahvuuksillaan ja tuomariston valinnat: kakkoseksi Losier ja kolmoseksi Kopp, eivät vähentäneet vähääkään omaa arviotani Haaviston ja Immosen kyvyistä.

Finaali oli niin upeata gaalaa silmälle ja korvalle, että tuntui kuin olisin kokenut erään parhaista Lappeenrannassa järjestetyistä laulukilpailuista.

Rauni Mali