Saimaa Soi 8.3.2012 Lappeenrannan kaupunginorkesteri

Laulajatar Mari Palo sädehtii Mozartin aarioin Dmitri Slobodenioukin johdolla Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertissa Kohtaamisia torstaina 8.3.2012 klo 19 Lappeenranta-salissa solistina laulaa suosikkisopraano Mari Palo Mozartin tunnettuja ooppera-aarioita kuten Taikahuilun Paminan, Figaron kreivittären aarian ja Don Giovannin Zerlinan aariat. Konsertin kapellimestari Dmitri Slobodeniouk saapuu suoraan Irlannista johtamaan maaliskuun alun konsertin. Konsertin muut teokset ovat Igor Stravinskyn Miniatyyrejä, Jukka Koskisen Diplopia ja ranskalaisen impressionisti-uusklassikko Jacques Ibertin Divertissment.
 

Kohtaamisia:
Tuokio I Mozart
Mozartin ooppera-aariat Taikahuilun Pamina, Figaron Kreivitär ja Don Giovannin Zerlina sekä konserttiaaria Vado ma dove:
Minun mielestäni oopperassa runouden täytyy olla musiikin tottelevainen tytär. Parasta olisikin, että hyvä säveltäjä on riittävän lahjakas tehdäkseen käyttökelpoisia ehdotuksia kyvykkäälle runoilijalle. Näin kirjoitti W.A. Mozart aloittaessaan yhteistyön libretisti-runoilija Lorenzo da Ponten kanssa, joka oli Mozartille jumalainen löytö.
Syntyneet kolme suurta oopperaa olivat uudenlaista musiikkiteatteria. Ensimmäinen näistä oli Figaron häät vuodelta 1786. Figaron juonessa oopperassa palvelijat osoittautuvat tasa-arvoisiksi aateliston kanssa. Figaron häiden elinvoimaisuus on sen tarttuvissa aarioissa. Oopperasta tulikin menestys etenkin Prahassa niin musiikkinsa kuin libreton kielletyn teeman takia, ja Mozart kirjoittikin sieltä ylpeänä isälleen: Mistään muusta ei täällä puhuta kuin Figarosta, mitään muuta ei täällä lauleta tai vihelletä kuin minun Figaroa. Prahalaiset olivatkin niin innostuneita, että tilasivat saman tien uuden oopperan Mozartilta ja dePonten librettoon. Niin syntyi Don Giovanni, tarina kyltymättömästä viettelijästä, hänen uhreistaan ja tuhoutumisestaan. Prahalaiset lehdet kirjoittivat huumassa Asiantuntijat ja muusikot sanovat, että Prahassa ei ole koskaan kuultu mitään vastaavaa.

Vuonna 1791 Mozart sävelsi oopperansa Taikahuilu. 
Taikahuilussa sekoitetaan erilaisia tyylejä kansannäytelmästä valistusajan aatteita heijastaviin pohdintoihin. 
Taikahuilu on satu, jossa valon ja pimeyden vastakkaisuudet kamppailevat yhdistyen ihmissuhdekuvaukseen elämän koettelemuksin.  
Pamina laulaa aariassaan libretisti Emanuel Schikanederin säkein: 
Ah, jo tunnen pois menneen kaiken,
rakkauden näin menetin. 
Sydämeen sen onnen hetken uudelleen nyt toivoisin!
Ah, Tamino, kyyneleeni, 
sinun vuokses virtaa vain, sinun vain. 
Jos et rakkauteeni vastaa, 
rakkauteen vastaa,  
niin saan rauhan, niin saan rauhan kuollessain, 
jollet rakkauteeni vastaa, 
jollet vastaa rakkauteeni, 
saan vain rauhan kuollessain, 
rauhan saan vain kuollessain, vain kuollessain. 

 
Tuokio II: Pariisilainen näkymä
Istun katukahvilassa Sacre Coeurin lähellä. On aurinkoinen aamupäivä ja Pariisi alkaa heräillä päiväänsä kuka milläkin tavoin virittyen aamuaskareissaan. Le Petit déjeuner –on edessäni, linnut visertävät puissa ja kevätaamu on lämmin - tunnelma on taiteellisen seisahduttava. Hengitän ilmaa ja kuvittelen sen olevan täynnä pariisilaisuutta ja kulttuurihistoriaa, mennyttä myyttistä ja haaveilevaa Pariisia.
Jacques Ibert istui näillä samoilla kulmilla, kuten aikalaiskollegoista Les Six-ryhmän säveltäjät, Madamoiselle Germaine Taillefairre ja herrat Arthur Honegger ja Darius Milhaud. Tämän kahvilan terassilla ja sisällä käytiin keskusteluja, joissa aamukahvilla, iltapäivä-apéritifilla ja railakkaissa illanistujaisissa viinin ja kuohuvan shampanjan kera luotiin uutta uljasta ranskalaista taiteilijaelämää ja suuntaviivoja pois impressionismista ja saksalaisesta romantiikasta. Jacques Ibert (1890-1962) oli paljasjalkainen pariisilainen, hienostunut ja tyylitietoinen säveltäjä, joka opiskeli Pariisin konservatoriossa säveltämistä mm. Paul Vidalin oppilaana. Ibert voitti vuonna 1919 opintojensa huipentumana Rooman palkinnon kantaatillaan Runoilija ja keijukainen. Säveltäjä joutui kuitenkin haaveellisista kuvista suoraan sotarintamalle ensimmäiseen maailmansotaan kesken opintojensa. Sodan jälkeen Ibert sävelsi innolla musiikkia ja pääsi viimein Roomaankin palkinnosta nauttimaan. Oopperatilaukset työllistivät häntä myös hyvin ja vuonna 1921 sai ensi-iltansa ooppera Perseus ja Andromeda. Orkesterirunoelma Escales (1922-24) heijastelee impressionistisvaikuttein Välimeren maisemaa, johon Ibert tutustui erityisesti palvellessaan laivastossa sodan aikana. Vuonna 1930 syntyi yksi Ibertin kuuluisimmista teoksista Divertissement. Divertissement on kuvaus Pariisista ja se luo vauhdillaan ja eri atmosfääreillään tuokiokuvia elävän kaupungin vilinästä puistotuokioihin. Musiikissa parodioidaan hauskalla tavalla erilaisia asioita häistä hautajaisiin, kahvilaelämästä torielämään ja kauppiaisiin. Grande valse keinahtelee pyörteissään kuin Champs-Elyséen salien tanssiaisissa ja marssi on kuin ronski ilveilijöiden paraati Seinen rantamilla. Ibert loi läheiset kulttuurisuhteet Italiaan ja toimi pitkään Rooman Villa Medicin Ranskan akatemian johtajana. Vuosina 1955-57 hän johti vielä Pariisin Opera Comique´ia. Ibert sävelsi seitsemän oopperaa, maineikkaat huilu- ja saksofonikonsertot ja runsaasti elokuva- ja kamarimusiikkia. Ibert kuoli vuonna 1962.
Milko Vesalainen