Kohtalonsinfonian puikoissa komeettalahjakkuus Santtu-Matias Rouvali
Saimaa Sinfoniettaa johtaa torstaina 16.2.2012 klo 19 Lappeenranta-salissa Santtu-Matias Rouvali, joka on komeetan tavoin noussut kansainvälisesti halutuimpien kapellimestarien joukkoon. Konsertin solistina puolestaan esiintyy kansainvälistä huippukarriääriä tekevä viulutaiteilija Anna-Liisa Bezrodny, joka soittaa Sergei Prokofjevin Viulukonserton nro 2 op. 63. Konsertin päänumerona on suuri toiveklassikko Ludwig van Beethovenin 5.sinfonia lisänimeltään Kohtalonsinfonia.
Santun kanssa kohtasimme viime elokuussa Musiikkitalon avajaisien jatkoilla eräässä täyteen taiteilijoita ahtautuneessa baarissa ja kun kysyin, että millainen aikataulu hänellä on tulevina kausina ja olisiko hän kiinnostunut tulemaan johtamaan Saimaa Sinfoniettaa, hän vastasi oitis, ”et hän on vähän täs funtsinutkin, et miks Lappeenrannasta ei olla kysytty häntä johtamaan, kun vähän sukutaustaakin sielläpäin. Intendenttinä vastasin, ”No että nyt täs sitä kysytään, että sopisko? Parin kylmän virvoitusjuoman jälkeen löysimme kuin löysimme kiireisen miehen allakasta ihan meitä varten hänen mentävän aukon ns. ”pikahälytyksellä”.
Joulua ennen katselin sitten Ylen kanavalta RSO:n joulukonserttia, jossa Santtu johti mm. Jean Sibeliuksen Karelia-sarjan. Ja täytyy sanoa, että TV-kuvan välitykselläkin kävi selväksi, että miehellä on nuoresta iästään huolimatta melkoista karismaa, intomielistä näkemystä ja tulkintaa sekä hyvää lyöntiteknistä tarkkuutta orkesterin edessä. Äskettäin Santtu kutsuttiin Kööpenhaminan filharmonikoiden päävierailijaksi vuoden 2013 alusta, että niin ne kansainväliset areenat odottavat.
Konsertin päänumerona kuullaan siis Beethovenin Sinfonia nro 5 op. 67 lisänimeltään Kohtalonsinfonia. Tämä sinfonia on viimeksi soitettu Lappeenrannassa vuonna 2000 eli yli 12 vuotta sitten kapellimestari Hannu Norjasen johdolla. Beethoven aloitti viidennen sinfoniansa säveltämisen vuonna 1804 ja sai sen valmiiksi vuonna 1808. Sinfonia on omistettu kahdelle Beethovenin suurelle ihailijalle ruhtinas Lobkowitzille ja kreivi Rasumowskylle. Beethoven itse selitti teemaansa ystävälleen Anton Schindlerille: ”Näin kolkuttaa kohtalo ovelle”. Beethoven viittasi sillä ihmisyksilön taisteluun kohtalonvoimien kanssa niin ulkoisesti kuin sisäisesti ja joka päättyy ihmisen täydelliseen voittoon. Sinfonia on hyvin veistoksellinen järkäle, mutta samalla tiivis ja yhtenäinen sinfonia, jonka lävitse kulkee johtoteema hienovaraisen taitavasti verhoiltuna.
Allegro con brion alun teema ja motiivi vangitsevat ja ne muuttuvat toiseksi duuri-teemaiseksi jatkaen samalla motiivilla kohden laulavampaa jaksoa. Se kuitenkin hukkuu kaiken ylleen takovaan päärytmiin. Oboen kadenssinomainen suvanto saa pian seurakseen C-duurisen sivuteeman, jonka c-molli dramaattisesti uhmaten kietoo syleilyynsä. Toinen osa Andante con moto on kirkas ja valaistu. Siinä soi onnellisuus, vaikkakin suru luo eräänlaisen varjonsa osan tunnelmaan. Osa liikkuu muuntuen muunnelman kaltaisesti viitteellisen rondon materiaalein. Tematiikka kulkee jousilta puhaltimien surumarssi-tunnelmien kautta leveästi laulavaan jaksoon ja päättyy avaraan rauhallisuuteen. Keskellä osaa soi unenomaisen kaunis klarinettisoolo kuin toivon kipinänä siirtyen muille puupuhaltimille. Kolmas osa ei olekaan scherzo vaan Allegro. Siinä palaa alun motiiviaines, mutta eri lailla valottuen kahden teeman välillä. Toinen teema on mozartmainen, eräällä tavalla herkkä ja sielukas, kun taas toinen teema on dramaattinen voitonteema. Osan fugato on uljaasti kehittelevä ja nouseva. Finaali, Allegro presto nousee C-duurissa ja on voittoisan julistava ja nerokas.
Milko Vesalainen
Santun kanssa kohtasimme viime elokuussa Musiikkitalon avajaisien jatkoilla eräässä täyteen taiteilijoita ahtautuneessa baarissa ja kun kysyin, että millainen aikataulu hänellä on tulevina kausina ja olisiko hän kiinnostunut tulemaan johtamaan Saimaa Sinfoniettaa, hän vastasi oitis, ”et hän on vähän täs funtsinutkin, et miks Lappeenrannasta ei olla kysytty häntä johtamaan, kun vähän sukutaustaakin sielläpäin. Intendenttinä vastasin, ”No että nyt täs sitä kysytään, että sopisko? Parin kylmän virvoitusjuoman jälkeen löysimme kuin löysimme kiireisen miehen allakasta ihan meitä varten hänen mentävän aukon ns. ”pikahälytyksellä”.
Joulua ennen katselin sitten Ylen kanavalta RSO:n joulukonserttia, jossa Santtu johti mm. Jean Sibeliuksen Karelia-sarjan. Ja täytyy sanoa, että TV-kuvan välitykselläkin kävi selväksi, että miehellä on nuoresta iästään huolimatta melkoista karismaa, intomielistä näkemystä ja tulkintaa sekä hyvää lyöntiteknistä tarkkuutta orkesterin edessä. Äskettäin Santtu kutsuttiin Kööpenhaminan filharmonikoiden päävierailijaksi vuoden 2013 alusta, että niin ne kansainväliset areenat odottavat.
Konsertin päänumerona kuullaan siis Beethovenin Sinfonia nro 5 op. 67 lisänimeltään Kohtalonsinfonia. Tämä sinfonia on viimeksi soitettu Lappeenrannassa vuonna 2000 eli yli 12 vuotta sitten kapellimestari Hannu Norjasen johdolla. Beethoven aloitti viidennen sinfoniansa säveltämisen vuonna 1804 ja sai sen valmiiksi vuonna 1808. Sinfonia on omistettu kahdelle Beethovenin suurelle ihailijalle ruhtinas Lobkowitzille ja kreivi Rasumowskylle. Beethoven itse selitti teemaansa ystävälleen Anton Schindlerille: ”Näin kolkuttaa kohtalo ovelle”. Beethoven viittasi sillä ihmisyksilön taisteluun kohtalonvoimien kanssa niin ulkoisesti kuin sisäisesti ja joka päättyy ihmisen täydelliseen voittoon. Sinfonia on hyvin veistoksellinen järkäle, mutta samalla tiivis ja yhtenäinen sinfonia, jonka lävitse kulkee johtoteema hienovaraisen taitavasti verhoiltuna.
Allegro con brion alun teema ja motiivi vangitsevat ja ne muuttuvat toiseksi duuri-teemaiseksi jatkaen samalla motiivilla kohden laulavampaa jaksoa. Se kuitenkin hukkuu kaiken ylleen takovaan päärytmiin. Oboen kadenssinomainen suvanto saa pian seurakseen C-duurisen sivuteeman, jonka c-molli dramaattisesti uhmaten kietoo syleilyynsä. Toinen osa Andante con moto on kirkas ja valaistu. Siinä soi onnellisuus, vaikkakin suru luo eräänlaisen varjonsa osan tunnelmaan. Osa liikkuu muuntuen muunnelman kaltaisesti viitteellisen rondon materiaalein. Tematiikka kulkee jousilta puhaltimien surumarssi-tunnelmien kautta leveästi laulavaan jaksoon ja päättyy avaraan rauhallisuuteen. Keskellä osaa soi unenomaisen kaunis klarinettisoolo kuin toivon kipinänä siirtyen muille puupuhaltimille. Kolmas osa ei olekaan scherzo vaan Allegro. Siinä palaa alun motiiviaines, mutta eri lailla valottuen kahden teeman välillä. Toinen teema on mozartmainen, eräällä tavalla herkkä ja sielukas, kun taas toinen teema on dramaattinen voitonteema. Osan fugato on uljaasti kehittelevä ja nouseva. Finaali, Allegro presto nousee C-duurissa ja on voittoisan julistava ja nerokas.
Milko Vesalainen
Kommentit
Lähetä kommentti