Tibor Boganyi ja Hannu Alasaarela Lappeenrannassa
Rauni Mali:
Tibor Boganyin vierailu Lappeenrannan kaupunginorkesterissa 8.3.2018 oli palkitseva elämys. Kapellimestari valloitti yleisön lämpimän tuttavallisella otteella ja paneutuvalla johtamisella. Asenne oli tärkeä sillä konsertin päänumero oli Brahmsin järkälemäinen toinen sinfonia, joka toteutuakseen onnistuneesti vaati piskuiselta orkesterilta jokaisen soittajan vihkiytymisen totaalisesti isoon haasteeseen.
Boganyi hahmotteli taitavasti kamariorkesteriversion Brahmsin sinfoniasta. Valoisa luontoteema ja koko sinfonian tanssillisuus, "tanssin jumaluudeksikin" kutsuttu, soivat selkeästi. Suuren teoksen esittämisessä oli tärkeä rooli vuoron perään käyrätorvilla, oboeilla, huiluilla ja selloilla. Finaalin suorastaan sotaisassa hurmoksessa kapellimestari vei sävellyksen fanfaareineen lopun suureen voitonjuhlaan.
Olin hieman eri mieltä Boganyin ideasta esitellä yleisölle Brahmsin suuresta sinfoniasta pienelle orkesterille tehtyä sovitusta. Alkuperäiseen kokoonpanoon verrattuna hajallaan istuvat soittajat tuntuivat katsoja/kuulijasta vähän köyhäntuntuiselta, kunnes musiikki tempaisi mukaansa ja Brahms pääsi täyttämään salin katosta lattiaan.
Konsertin solistinumerona oli Mozartin c-molli pianokonsertto, jonka tulkitsi 23-vuotias pianisti Hannu Alasaarela. Nuoresta iästään huolimatta Alasaarela on jo nimi pianistien joukossa. Hän on menestynyt useissa pianokilpailuissa kuten Leevi Madetojan, Helmi Vesan ja Tampereen pianokilpailuissa. Maj Lind pianokilpailussa 2017 Alasaarela selviytyi finalistien joukkoon ja ylsi neljänteen sijaan.
Alasaarelan rauhallinen olemus ja vivahteikas soitto olivat mannaa kuulijan silmille ja korville.
Soittaja tavoitti hyvin Mozartin olemuksen, vaikka konsertto onkin lähes beethovenmaisen "suuri".
Kadenssien alkuperästä en tiedä, mutta nekin kuulostivat jotenkin uusilta. Alasasarelan pianismi oli harkittua ja viimeisteltyä yksityiskohdissakin, esimerkiksi larghetto-osassa, jossa pianon ja orkesterin yhteenliittymisetkin tapahtuivat elimellisen soljuvasti. Alasaarela seurasi kapellimestaria tarkasti ja kapellimestari puolestaan huomioi solistia kannustavasti.
Kaikenkaikkiaan kaupunginorkesterin konsertti oli kiitoksien arvoinen. Ohjelman klassikko-osuuden vastapainoksi koettiin myös toisenlaista musiikkia. Magnus Lindbergin Engine osoitti kuinka pitkälle olemme vaeltaneet Mozartin ja Brahmsin ajoista uuteen musiikkiin. Lindbergin sävelmaailma on se mitä me nyt elämme: se on elämää ilman rajoja, täynnä ristiriitaisuuksia ja hälinää, kurkotuksia uusiin maailmoihin ja toisenlaiseen estetiikkaan.
Tibor Boganyin vierailu Lappeenrannan kaupunginorkesterissa 8.3.2018 oli palkitseva elämys. Kapellimestari valloitti yleisön lämpimän tuttavallisella otteella ja paneutuvalla johtamisella. Asenne oli tärkeä sillä konsertin päänumero oli Brahmsin järkälemäinen toinen sinfonia, joka toteutuakseen onnistuneesti vaati piskuiselta orkesterilta jokaisen soittajan vihkiytymisen totaalisesti isoon haasteeseen.
Boganyi hahmotteli taitavasti kamariorkesteriversion Brahmsin sinfoniasta. Valoisa luontoteema ja koko sinfonian tanssillisuus, "tanssin jumaluudeksikin" kutsuttu, soivat selkeästi. Suuren teoksen esittämisessä oli tärkeä rooli vuoron perään käyrätorvilla, oboeilla, huiluilla ja selloilla. Finaalin suorastaan sotaisassa hurmoksessa kapellimestari vei sävellyksen fanfaareineen lopun suureen voitonjuhlaan.
Olin hieman eri mieltä Boganyin ideasta esitellä yleisölle Brahmsin suuresta sinfoniasta pienelle orkesterille tehtyä sovitusta. Alkuperäiseen kokoonpanoon verrattuna hajallaan istuvat soittajat tuntuivat katsoja/kuulijasta vähän köyhäntuntuiselta, kunnes musiikki tempaisi mukaansa ja Brahms pääsi täyttämään salin katosta lattiaan.
Konsertin solistinumerona oli Mozartin c-molli pianokonsertto, jonka tulkitsi 23-vuotias pianisti Hannu Alasaarela. Nuoresta iästään huolimatta Alasaarela on jo nimi pianistien joukossa. Hän on menestynyt useissa pianokilpailuissa kuten Leevi Madetojan, Helmi Vesan ja Tampereen pianokilpailuissa. Maj Lind pianokilpailussa 2017 Alasaarela selviytyi finalistien joukkoon ja ylsi neljänteen sijaan.
Alasaarelan rauhallinen olemus ja vivahteikas soitto olivat mannaa kuulijan silmille ja korville.
Soittaja tavoitti hyvin Mozartin olemuksen, vaikka konsertto onkin lähes beethovenmaisen "suuri".
Kadenssien alkuperästä en tiedä, mutta nekin kuulostivat jotenkin uusilta. Alasasarelan pianismi oli harkittua ja viimeisteltyä yksityiskohdissakin, esimerkiksi larghetto-osassa, jossa pianon ja orkesterin yhteenliittymisetkin tapahtuivat elimellisen soljuvasti. Alasaarela seurasi kapellimestaria tarkasti ja kapellimestari puolestaan huomioi solistia kannustavasti.
Kaikenkaikkiaan kaupunginorkesterin konsertti oli kiitoksien arvoinen. Ohjelman klassikko-osuuden vastapainoksi koettiin myös toisenlaista musiikkia. Magnus Lindbergin Engine osoitti kuinka pitkälle olemme vaeltaneet Mozartin ja Brahmsin ajoista uuteen musiikkiin. Lindbergin sävelmaailma on se mitä me nyt elämme: se on elämää ilman rajoja, täynnä ristiriitaisuuksia ja hälinää, kurkotuksia uusiin maailmoihin ja toisenlaiseen estetiikkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti