Rauni Mali: Joulun lähestyessä Lappeenrannassa
Kaupunginorkesterin konsertti 14.12.2017 klo 19
Johtaa Tuomas Pirilä. Solisti Jenni Lättilä, sopraano.
Horjahdeltuani vaarallisesti jäisillä kaduilla kohti kaupungintaloa tuntui mukavalta istahtaa turvallisesti konserttisaliin kuuntelemaan vuoden viimeistä sinfoniakonserttia. Ohjelma olikin rakennettu juhlavasti. Ensin minulle täysin uusi tuttavuus: Pierre Rebeyrolin 1800-luvun alun sinfonia, joka kuulosti aluksi Beethovenilta, mutta ei sittenkään. Puuttui Beethovenin jykevän selkeä draaman kaari. Silti Rebeyrollin sinfonia oli miellyttävä tuttavuus, vaikkei sen toteutus ollut soittajille
varmastikaan helpoimmasta päästä. Heti sinfonian alusta energisesti latautunut orkesteri pysyi vauhdikkaassa tempossa ja ilmeessä. Värikylläistä, iloista menoa johti innoittuneesti Tuomas Pirilä.
Rebeyrolin oma soitin, klarinetti, lienee vaikuttanut siihen, että puhaltimien ja varsinkin klarinettien rooli oli merkittävä.
Väliajan jälkeen sopraano Jenni Lättilä toi saliin tuulahduksen laulukilpailumuistoja esittäessään Beethovenin konserttiaarian Ah, perfido (Oi, uskoton). Tässä konserttiaariassa Lättilä pääsi näyttämään voimakkaan, terveen äänensä koko komeudessaan purkaessaan petetyn vaimon vihan ja koston tunteita. Mozart-osastosta Lättilä oli valinnut hyvin samansävyiset aariat Figaron häistä, joissa Lättilän dramaattinen sopraano tulkitsi kreivittären roolissa surua kreivin uskottomuudesta ja tuskaa petturien juonitteluista. Tuomas Pirilän johtama orkesteri eli taitavasti laulajan esityksen mukana.
Konsertin päätti Lättilän neljä joululaulua, joihin suhtauduin etukäteen ohjelmaa lukiessani epäilevästi. Jouduin kuitenkin muuttamaan mieltäni kuullessani alkajaisiksi harvemmin esitetyt P.J.Hannikaisen "Hiljaa helkkyellen joulun kellot soivat" ja Otto Kotilaisen" Jouluyö - tyyni on ilta jääpuvussaan". Sopraanon ja orkesterin kaunis yhteistyö sai kuulijan herkistymään, joululauluilla on sittenkin paikkansa.
Johtaa Tuomas Pirilä. Solisti Jenni Lättilä, sopraano.
Horjahdeltuani vaarallisesti jäisillä kaduilla kohti kaupungintaloa tuntui mukavalta istahtaa turvallisesti konserttisaliin kuuntelemaan vuoden viimeistä sinfoniakonserttia. Ohjelma olikin rakennettu juhlavasti. Ensin minulle täysin uusi tuttavuus: Pierre Rebeyrolin 1800-luvun alun sinfonia, joka kuulosti aluksi Beethovenilta, mutta ei sittenkään. Puuttui Beethovenin jykevän selkeä draaman kaari. Silti Rebeyrollin sinfonia oli miellyttävä tuttavuus, vaikkei sen toteutus ollut soittajille
varmastikaan helpoimmasta päästä. Heti sinfonian alusta energisesti latautunut orkesteri pysyi vauhdikkaassa tempossa ja ilmeessä. Värikylläistä, iloista menoa johti innoittuneesti Tuomas Pirilä.
Rebeyrolin oma soitin, klarinetti, lienee vaikuttanut siihen, että puhaltimien ja varsinkin klarinettien rooli oli merkittävä.
Väliajan jälkeen sopraano Jenni Lättilä toi saliin tuulahduksen laulukilpailumuistoja esittäessään Beethovenin konserttiaarian Ah, perfido (Oi, uskoton). Tässä konserttiaariassa Lättilä pääsi näyttämään voimakkaan, terveen äänensä koko komeudessaan purkaessaan petetyn vaimon vihan ja koston tunteita. Mozart-osastosta Lättilä oli valinnut hyvin samansävyiset aariat Figaron häistä, joissa Lättilän dramaattinen sopraano tulkitsi kreivittären roolissa surua kreivin uskottomuudesta ja tuskaa petturien juonitteluista. Tuomas Pirilän johtama orkesteri eli taitavasti laulajan esityksen mukana.
Konsertin päätti Lättilän neljä joululaulua, joihin suhtauduin etukäteen ohjelmaa lukiessani epäilevästi. Jouduin kuitenkin muuttamaan mieltäni kuullessani alkajaisiksi harvemmin esitetyt P.J.Hannikaisen "Hiljaa helkkyellen joulun kellot soivat" ja Otto Kotilaisen" Jouluyö - tyyni on ilta jääpuvussaan". Sopraanon ja orkesterin kaunis yhteistyö sai kuulijan herkistymään, joululauluilla on sittenkin paikkansa.
Kommentit
Lähetä kommentti