Rauni Mali: Loppiaisaaton konsertti Lappeenrannassa
Konsertin ohjelma oli rakennettu tunnettujen oopperasäveltäjien Rossinin ja Mozartin ym. herkullisimpien aarioiden perustalle. Vierailevat tähtisolistit sopraano Angelika Klas ja baritoni Liudas Mikilauskas eläytyivät tehtäväänsä sellaisella antaumuksella, että katsomossa ei tainnut kukaan jäädä kylmäksi. Siitä kertoivat yleisön naurunhörähdykset ja spontaanit aplodit. Konsertin alkuosa rakentui ooppera-aarioista ja jälkipuolisko musikaalihiteistä. Musiikin tuttuudesta huolimatta orkesteri ja Rakuunasoittokunta eivät olleet helpon tehtävän edessä. Oopperoiden aariat ja alkusoitot eivät ole tosiaankaan helppoa soitettavaa, mutta kapellimestari Vytautas Lukociuksen eläytyvällä johtamisella orkesteri tempautui vauhdikkaaseen menoon.
Lukocius on erinomainen kapellimestari tällaiselle ohjelmistolle. Hän on esiintymishaluinen, kommunikoi kaiken aikaa yleisön kanssa ja sekaantuu hauskasti solistien ja orkesterin esityksiin. Huilusoolot Lukocius taikoi taitavasti tahtipuikollaan ja keräsi mm. ylimääräiset naurut esitellessään tähtisolistit näin. "Hyvät naiset ja herrat: Angelika Klas, Liudas Mikilauskas ja minä!"
Musikaaliosastossa solistit saivat mikrofonit ja se kuului selvästi etenkin Angelika Klasin laulussa. Rohkeus ja tulkinta kasvoivat ja hienoinen varovaisuus katosi. Musikaaleissa Klas olikin omimmillaan: taitava, eläytyvä ja - kaunis! Baritoni Mikilauskas oli lavalla kuin kotonaan, oli sitten kysymyksessä oopperaa tai musikaalia. Hän osasi ilmaista roolinsa niin että kenellekään ei jäänyt epäselväksi mistä oli vieraskielisissä lauluissa kulloinkin kysymys: rakkaudesta tai petoksesta tai kummastakin. Mikilauskas keräsikin hyvällä laulu- ja lavaesiintymisellään yleisöltä parhaat suosionosoitukset.
Figaron häiden, Sevillan parturin, Lepakon ja Candiden alkusoitot olivat orkesterille vaativia näytönpaikkoja. Mieleeni jäi eritysesti Rossinin Sevillan parturin alkusoitto, jossa eri soitinten fagottien, käyrätorvien, huilujen ja oboen soolot olivat soittajille otollisia paikkoja osoittaa omat yksilölliset taitonsa.
Loppiaisaaton ohjelmavalinta oli oopperaa ja musikaalia, ehkä kuitenkin vähän liian varman päälle valittua. Varsinkin musikaaliosuuteen olisi toivonut vähemmän tuttuja kappaleita ja vähemmän kevyestä musiikista tuttua mikrofoniin huutamista, joka häiritsi ainakin viimeisessä Andrew Lloyd Webberin Amigos para siempre kappaleessa, joka puuroutui lopulta meteliksi.
Kaiken kaikkiaan ilta oli kuitenkin onnistunut, kepeänhauska ja monipuolinen ja yleisö palkitsi esiintyjät runsailla kiitoksilla.
Lukocius on erinomainen kapellimestari tällaiselle ohjelmistolle. Hän on esiintymishaluinen, kommunikoi kaiken aikaa yleisön kanssa ja sekaantuu hauskasti solistien ja orkesterin esityksiin. Huilusoolot Lukocius taikoi taitavasti tahtipuikollaan ja keräsi mm. ylimääräiset naurut esitellessään tähtisolistit näin. "Hyvät naiset ja herrat: Angelika Klas, Liudas Mikilauskas ja minä!"
Musikaaliosastossa solistit saivat mikrofonit ja se kuului selvästi etenkin Angelika Klasin laulussa. Rohkeus ja tulkinta kasvoivat ja hienoinen varovaisuus katosi. Musikaaleissa Klas olikin omimmillaan: taitava, eläytyvä ja - kaunis! Baritoni Mikilauskas oli lavalla kuin kotonaan, oli sitten kysymyksessä oopperaa tai musikaalia. Hän osasi ilmaista roolinsa niin että kenellekään ei jäänyt epäselväksi mistä oli vieraskielisissä lauluissa kulloinkin kysymys: rakkaudesta tai petoksesta tai kummastakin. Mikilauskas keräsikin hyvällä laulu- ja lavaesiintymisellään yleisöltä parhaat suosionosoitukset.
Figaron häiden, Sevillan parturin, Lepakon ja Candiden alkusoitot olivat orkesterille vaativia näytönpaikkoja. Mieleeni jäi eritysesti Rossinin Sevillan parturin alkusoitto, jossa eri soitinten fagottien, käyrätorvien, huilujen ja oboen soolot olivat soittajille otollisia paikkoja osoittaa omat yksilölliset taitonsa.
Loppiaisaaton ohjelmavalinta oli oopperaa ja musikaalia, ehkä kuitenkin vähän liian varman päälle valittua. Varsinkin musikaaliosuuteen olisi toivonut vähemmän tuttuja kappaleita ja vähemmän kevyestä musiikista tuttua mikrofoniin huutamista, joka häiritsi ainakin viimeisessä Andrew Lloyd Webberin Amigos para siempre kappaleessa, joka puuroutui lopulta meteliksi.
Kaiken kaikkiaan ilta oli kuitenkin onnistunut, kepeänhauska ja monipuolinen ja yleisö palkitsi esiintyjät runsailla kiitoksilla.
Kommentit
Lähetä kommentti