OPUS X Lappeenrannassa
Alttoviulisti Markus Sarantola kertoo:
Se mitä me kuulemme useimmiten barokkikonserteissa on Bachia,
Händelia, Vivaldia ja Telemannia, eli ns. myöhäisbarokkia, 1700-
luvulla sävellettyä musaa. Sitä kanonisoiduinta barokkia. Nyt
kerrankin kuullaan täysbarokkia = oikeastaan aika normaalia barokkia,
mutta jo sekin on verraten tuntematonta. Varhaisbarokki on sitten jo
ihan eri juttu. Tämä on näkökulmiamme hyvällä tavalla laajentava
kokonaisuus. Maailma osoittautuu siis taas kerran laajemmaksi kuin
mitä olemme taipuvaiset olettamaan.
Konsertti esitetään historiallisilla soittimilla Lappeen Marian kirkossa lauantaina 10.11.2012 klo 19.
Johtaa: Petri Tapio Mattson
Ohjelma:
Castellon sonaatti nro 16 on ensimmäisiä nimenomaan neliääniselle jousiyhtyeelle sävellettyjä kappaleita. Perinteisen polyfonian rinnalla sonaatissa on barokkisia kontrasteja ja jousisoittimille ominaisia efektejä.
Vitalin sonaatti nro 12 on kokoelmasta, joka on tarkoitettu esitettäväksi millä tahansa soittimilla. Sävellys perustuu laulettua polyfoniaa muistuttaviin jaksoihin.
Rosenmüllerin kamarisonaatit ovat persoonallinen synteesi saksalaista vakavuutta, perusteellista musiikillisen materiaalin kehittelyä ja italialaista mutkattomuutta.
Muffat oli 1600-luvun suurimpia musiikillisia kosmopoliitteja, joka hallitsi niin ranskalaisen kuin italialaisenkin tyylin. Salzburgissa 1682 julkaistu kokoelma Armonico tributo on ensimmäisiä concerto grossoja, joissa kahden viulun ja basson muodostaman soolotrion ja koko jousiston vuorottelu on keskeinen rakenteellinen elementti.
Biber sävelsi Salzburgin arkkipiispan hovissa sellaisella taituruudella, että se jätti paikallisen kollegan Muffatin varjoonsa. Mensa sonora "soiva pöytä" on tarkoitettu jonkinlaiseksi hovi-illallisten taukomusiikiksi.
Moutonin konsertto edustaa tyyliltään sitä pelkistettyä suoraviivaisuutta, jota harrastivat ennen kaikkea uuden sukupolven venetsialaiset säveltäjät kuten Albinoni ja Vivaldi.
Se mitä me kuulemme useimmiten barokkikonserteissa on Bachia,
Händelia, Vivaldia ja Telemannia, eli ns. myöhäisbarokkia, 1700-
luvulla sävellettyä musaa. Sitä kanonisoiduinta barokkia. Nyt
kerrankin kuullaan täysbarokkia = oikeastaan aika normaalia barokkia,
mutta jo sekin on verraten tuntematonta. Varhaisbarokki on sitten jo
ihan eri juttu. Tämä on näkökulmiamme hyvällä tavalla laajentava
kokonaisuus. Maailma osoittautuu siis taas kerran laajemmaksi kuin
mitä olemme taipuvaiset olettamaan.
Konsertti esitetään historiallisilla soittimilla Lappeen Marian kirkossa lauantaina 10.11.2012 klo 19.
Johtaa: Petri Tapio Mattson
Ohjelma:
Castellon sonaatti nro 16 on ensimmäisiä nimenomaan neliääniselle jousiyhtyeelle sävellettyjä kappaleita. Perinteisen polyfonian rinnalla sonaatissa on barokkisia kontrasteja ja jousisoittimille ominaisia efektejä.
Vitalin sonaatti nro 12 on kokoelmasta, joka on tarkoitettu esitettäväksi millä tahansa soittimilla. Sävellys perustuu laulettua polyfoniaa muistuttaviin jaksoihin.
Rosenmüllerin kamarisonaatit ovat persoonallinen synteesi saksalaista vakavuutta, perusteellista musiikillisen materiaalin kehittelyä ja italialaista mutkattomuutta.
Muffat oli 1600-luvun suurimpia musiikillisia kosmopoliitteja, joka hallitsi niin ranskalaisen kuin italialaisenkin tyylin. Salzburgissa 1682 julkaistu kokoelma Armonico tributo on ensimmäisiä concerto grossoja, joissa kahden viulun ja basson muodostaman soolotrion ja koko jousiston vuorottelu on keskeinen rakenteellinen elementti.
Biber sävelsi Salzburgin arkkipiispan hovissa sellaisella taituruudella, että se jätti paikallisen kollegan Muffatin varjoonsa. Mensa sonora "soiva pöytä" on tarkoitettu jonkinlaiseksi hovi-illallisten taukomusiikiksi.
Moutonin konsertto edustaa tyyliltään sitä pelkistettyä suoraviivaisuutta, jota harrastivat ennen kaikkea uuden sukupolven venetsialaiset säveltäjät kuten Albinoni ja Vivaldi.
Kommentit
Lähetä kommentti